Powered By Blogger

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Ajatusleikkiä tulevaisuudella.

Vuonna 1775 Matthew Boulton perusti James Wattin kanssa yrityksen, joka myi Wattin keksimää höyrykonetta. Maailma oli teollisen vallankumouksen kynnyksellä. Fossiilisten polttoaineiden sisältämän energian valjastaminen ihmisen käyttöön avasi ennennäkemättömät mahdollisuudet yhteiskuntien teolliselle kehitykselle. Yli 200 vuotta myöhemmin elämme yhä Boultonin ja Wattin luomassa maailmassa.

Nykyajan globaalissa ja verkottuneessa ajassa on tapana sanoa, että vain muutos on pysyvää. Usein mietin, että muutoksen nopeutta ja syvyyttä liioitellaan vahvasti. Teknologia kehittyy ja kaupankäynti rajojen yli lisääntyy, mutta  suuret yhteiskunnallisesti vaikuttavat linjat tuntuvat muuttuvan varsin hitaasti. Kai jokaisella sukupolvella on taipumus liioitella oman aikakautensa poikkeuksellisuutta ja historiallista merkitystä.

Toisaalta monia suuria yhteiskunnallisia muutoksia on vaikea havaita juuri tässä hetkessä. Ajatellaan nyt vaikka kylmän sodan päättymistä, finanssikriisiä tai kehittyvien talouksien nopeaa muutosta. Tulevaisuudentutkijat puhuvat ns. heikoista signaaleista eli merkeistä, jotka jo nyt voivat kertoa meille tulevaisuuden suurista muutoksista.

Itse olen mieltynyt vertaukseen patomurtumasta. Aluksi on vain pieni särö, joka ajan myötä leviää rakenteissa. Heikkenemistä ei voi havaita silmin, mutta se etenee jatkuvasti. Lopulta joku päivä koko pato murtuu kertarysäyksellä. Tapahtuma näyttää äkilliseltä, mutta itse asiassa se on edennyt asteittain kriittiseen käännepisteeseen saakka.

Yksi tällainen patomurtuma voi olla kehittymässä yhteiskuntiemme tulevaisuuden kannalta kriittisellä sektorilla. Viime viikolla IEA julkisti vuosittaisen energiakatsauksensa ja sen tulokset ovat melkoisen järisyttävää luettavaa. Uusin 2035 asti ulottuva skenaario ennustaa, että:

  • Ihmiskunta on edelleen riippuvainen fossiilisista polttoaineista ja globaali energiankysyntä kasvaa 33 %
  • Kiina, Intia ja Lähi-itä selittävät tästä kasvusta 60 %, OECD-maissa kysyntä ei nouse käytännössä yhtään ja samaan aikaan nämä maat siirtyvät yhä enemmän maakaasuun ja uusiutuviin.
  • Maakaasun kysyntä kasvaa 50 % ja kivihiilen 21 %, jälkimmäinen pitkälti Kiinan ja Intian kysynnän vuoksi.
  • Kuitenkin uusiutuva energia nousee jo 2015 toiseksi suurimmaksi energialähteeksi ja 2035 mennessä uusiutuvat voivat olla tasoissa ykkösenergialähteen eli kivihiilen kanssa.
  • Yhdysvalloista tulee maakaasun nettoviejä vuoteen 2020 mennessä ja energiaomavarainen 2035 mennessä. Kehitystä selittää liuskekaasun hyödyntämisen dramaattinen kasvu. Pohjois-Amerikasta kokonaisuudessaan tulee öljynviejä.
  • Kulutuksen ja tuotannon painopisteiden muutos merkitsee sitä, että 2035 mennessä 90 % Lähi-idän öljynviennistä suuntautuu Aasiaan.
Pähkinänkuoressa edessä on siis kaksi vastakkaista trendiä. Teollisuusmaissa siirrytään yhä enemmän maakaasun ja uusiutuviin. Samalla riippuvuus öljyntuottajamaista vähenee, ja etenkin Yhdysvalloissa maakaasun tuotannon kasvu on todella merkittävä, koska sitä riittää myös vientiin. Kiina ja Intia puolestaan lisäävät kivihiilen käyttöä ja tulevat yhä riippuvaisemmiksi öljyntuottajamaista.

Mitä tapahtuu, kun Yhdysvallat ei ole enää riippuvainen Lähi-idän öljystä? Mitä puolestaan tapahtuu Kiinan ja Intian ulkopolitiikalle, kun ne tajuavat tulevansa erittäin riippuvaisiksi tuontienergiasta? Mitä tapahtuu globaalissa taloudessa, kun Kiina menettää osin halvan energian mahdollistaman etulyöntiasemansa? Energian hinta ja saatavuus on yhteiskuntien menestyksen kannalta keskeinen kysymys. Mitä tapahtuu, kun energiakartta piirtyy uusiksi näin perustavanlaatuisella tavalla?

Energiantuotannolla on yhteys myös toisen yhteiskuntiemme tulevaisuutta määrittävän tekijän kanssa. Fossiilisten polttoaineiden käyttö on päätekijä ilmaston lämpenemisen taustalla ja paine vähentää niiden käyttöä dramaattisesti kasvaa vuosi vuodelta. Tänä vuonna on taas rikottu kyseenalaisia ilmastoennätyksiä. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on  noussut korkeammaksi kuin koskaan vuoden 1750 jälkeen. Arktinen merijää on sulanut pienimmilleen 33-vuotisen mittaushistorian aikana. Ennätyspitkä kuivuus tuhosi suuren osan sadoista Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa. Viimeisimpien arvioiden mukaan ilmasto lämpenee 4-6 astetta tämän vuosisadan aikana, mikäli päättäväisiin toimiin ei ryhdytä. On selvää, että jo lähivuosina ilmastonmuutoksen aiheuttamien kustannusten sisällyttäminen pitkän aikavälin suunnitelmiin tulee muuttamaan energia-alan prioriteetteja ja investointikohteita. 

IEA:n skenaariolla on mielenkiintoisia vaikutuksia ilmastonmuutoksen hillintää ajatellen. Lisääntyvällä maakaasun käytöllä on energiaturvallisuuden lisäksi positiivinen sivuvaikutus, se vähentää päästöjä. Maakaasu tuottaa vain puolet kivihiilen vastaavista päästöistä, ja Yhdysvalloissa maakaasun lisääntyminen on tapahtunut kivihiilen kustannuksella. Maakaasun lisääntynyt tarjonta on pudottanut sen hintaa ja tehnyt kivihiilen kannattamattomaksi. Osin tästä johtuen Yhdysvaltojen kasvihuonekaasupäästöt ovat pudonneet lähes 8 % vuodesta 2006, enemmän kuin missään muualla maailmassa.

Yhdysvalloissa energiavallankumousta kiihdyttää tieto siitä, että 75 % maan kivihiilivoimaloista on ylittänyt käyttöikänsä. Voimalat tarvitsisivat suuria investointeja jatkaakseen toimintaansa ja tästä johtuen niiden käytön jatkaminen tulee melko nopeasti taloudellisesti kannattamattomaksi. Lisäksi Obaman hallinnon kiristyvät päästöstandardit heikentävät halua lähteä uusimaan vanhaa kalustoa. Taloudellisesta näkökulmasta investoinnit ohjautuvat parempiiin kohteisiin, kuten uusiutuviin energialähteisiin, maakaasuun ja energiatehokkuuteen. Voi olla, että Yhdysvaltojen energiavallankumous tulee taloudellisten lainalaisuuksien ja  luonnollisen poistuman kautta. Joka tapauksessa lopputulos on positiivinen ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta.

Samalla kun Yhdysvallat ja Eurooppa ovat vähentämässä tuontienergiariippuvuutta ja päästöjä, on tilanne päinvastainen nopeasti kehittyvissä talouksissa. Tällä hetkellä suunnitteilla olevista yli tuhannesta kivihiilivoimalasta 75 % tullaan rakentamaan Kiinaan ja Intiaan. Näillä mailla on kivihiiltä runsaasti omasta takaa, mutta jo nyt kumpikin maa on merkittävästi riippuvainen myös tuontihiilestä. Kysynnän kasvu ja tuontihiilen lisääntyminen lisäävät kustannuksia ja heikentävät talouden kilpailukykyä. Ilmaston lämpenemistä aiheuttavien päästöjen lisäksi kivihiili on suuri ongelma näille maille, koska se on suurin piirtein  saastuttavin energianlähde mitä löytyy. Kaivostoiminnan ympäristöhaittojen päälle sen polttamisessa syntyy rikkidioksidia, elohopeaa ja muita ympäristölle vaarallisia ainesosia.

Joidenkin arvioiden mukaan ympäristön saastuminen syö jo tällä hetkellä jopa 6% Kiinan bruttokansantuotteesta. Tulevaisuudessa saasteet ja makean veden puute voivat nousta keskeiseksi ongelmaksi talouskasvun kestävyyden kannalta. Kiina ja Intia rakentavat energiatulevaisuuttaan ilmaston, ympäristön, talouden ja ihmisten kannalta kestämättömälle pohjalle.

Voimalat vaativat lisäksi valtavat määrät vettä. IEA:n mukaan jo 15 % maailman vesivaroista käytetään energiantuotannossa. Samaan aikaan niukkenevat vesivarat rajoittavat tuotannon kasvupotentiaalia ja vaikuttavat negatiivisesti investointihalukkuuteen alueille, jossa makeasta vedestä on valmiiksi pulaa. Ilmastonmuutos tulee vain lisäämään vesistressiä jo valmiiksi ongelmallisilla alueilla. Riittääkö Kiinassa ja Intiassa makeaa vettä kasvavalle energiantuotannolle, maataloudelle ja paisuville kaupungeille?
 
Skenaariot ovat tietysti skenaarioita ja tulevaisuus riippuu monista tekijöistä, ei vähiten poliittisesta päätöksenteosta. Ihmiskunta on vielä auttamattomasti urautunut menneen ajan fossiiliseen energiantuotantoon. Jäätiköiden sulaessa ja äärimmäisten sääilmiöiden lisääntyessä paine muutokseen kasvaa kuitenkin jatkuvasti. Viimeksi maanantaina maailman sadan suurimman yrityksen johtajat vaativat YK:n ilmastokokoukseen ensi viikolla kokoontuvilta valtioilta toimia, jotta hiilelle saadaan globaali hinta. Heidän mukaansa tämä on ainoa keino saada laajamittaiset, vähähiiliset investoinnit rullaamaan täysillä. Suuryritysten halua hillitä ilmastonmuutosta kasvattaa tietoisuus siitä, että nykyinen toimimattomuuden polku tulee olemaan moninkertaisesti kalliimpaa kuin investoinnit puhtaaseen teknologiaan.  

IEA:n uusin arvio osoittaa, että dramaattisetkin muutokset energiajärjestelmissä ovat mahdollisia, vieläpä melko lyhyellä aikavälillä. Kuka olisi uskonut vielä kymmenen vuotta sitten, että Yhdysvalloista voisi tulla energiaomavarainen lähivuosikymmeninä? Samalla kun Euroopassa ja Yhdysvalloissa kärvistellään julkisen sektorin velkaantumisen ja heikon kilpailukyvyn kanssa, on energiapolitiikassa tapahtumassa merkittävä murros, joka voi muuttaa kansainvälispoliittisia asetelmia. Kiina ja Intia ovat lukitsemassa itseään saastuttavaan energiantuotantoon tavalla, joka voi osoittautua kohtalokkaaksi niiden tulevaisuuden kannalta. Samaan aikaan Yhdysvalloilla ja Euroopalla on mahdollisuus pienentää energiariippuvuutta, vähentää päästöjä ja sitä kautta parantaa omia asetelmiaan suhteessa kehittyviin maihin. Tekisi mieli sortua julistamaan, että elämme historiallisia aikoja. Vain aika näyttää mikä skenaario lopulta toteutuu.